MITÄ ON JÄLJELLÄ VIHREÄSTÄ AATTEESTA

koijärvi.jpgKuka muistaa vielä Suomessa keväällä vuonna 1979 syntyneen ympäristöliikkeen, jota kutsuttiin Koijärvi -liikkeeksi. Liike kokosi merkittävänä lintualueena pidetyn Forssan Koijärven kuivaamisen puolesta luontoaktivistit yhdeksi kansanliikkeeksi.

Tätä nuorten aikaansaamaa kansanliikettä pidetään Vihreiden ponnahduslautana Suomen poliittiselle kartalle.

Luontoaktivistit rakensivat padon ruopattavalle laskuojalle, mutta kun sekään ei auttanut he kahlitsivat itsensä kettingilla perkaamistyötä tehneeseen kaivinkoneeseen ja saivat pysäytettyä ruoppauksen.

Aitoa vihreää aatetta olivat Koijärvellä puolustamassa mm. myöhemmin eduskuntaan nousseet Osmo Soininvaara, Irina Krohn ja tempauksen johtohahmona pidetty Ville Komsi.

Komsi nousi ensimmäisenä vihreän liikkeen edustajana Koijärven ympäristöliikkeen siivittämänä kansanedustajaksi vuonna 1983. Ville Komsin silloinen kansanedustajan asu, villapaita ja suuret kumisaappaat aiheutti närkästysta eduskunnassa, mutta kyllä miehen aito vihreys siinä esille nousi.

Mutta mitä siitä aidosta vihreästä liikkeestä on enään jäljellä?

Nykyisin ei löydä enään minkäänlaisia vihreitä tekoja, mitkä voitaisiin todeta puolueen omiksi aikaansaamiksi. Vai voisiko kolmannen ekovihreän ydinvoimalan rakentamisen luokitella sellaiseksi?

Vihreästä sanonnasta ”ei oikealla eikä vasemmalla, vaan edellä”  en löydä sellaisia poliittisia tekoja, että vihreiden politiikkaa voitaisiin kutsua  edistykselliseksi arvopolitiikaksi, jota he itse kertovat nykyisin harjoittavansa.

Vihreiden suosio on perustunut pääasiassa pääkaupunkiseudun vahvaan kannatukseen. Mutta miettikääpä miten vihreys näkyy teidän omassa kotikunnassanne. Heinolan osalta voin ainakin todeta, että ei mitenkään.

Saman ovat huomanneet ilmeisesti myös heinolalaiset äänestäjät. Vielä 90-luvun alussa lähes tuhat äänestäjää Heinolassa uskoi vihreisiin, mutta viime kunnallisvaaleissa sai ainostaan yhden valtuustopaikan, kun puolueeseen uskoi enään hieman yli 200 äänestäjää.

Vihreä politiikka ei ole näkynyt Heinolassa kuluvalla vaalikaudella millään tavalla. Valtuustosalissa ei esitetty minkäänlaisia aloitteita tai edes puheenvuoroja, missä näkyisi edes hitunen vihreyttä.

Vihreiden tärkein tavoite onkin tällä hetkellä roikkua hallituksen apupuolueena vailla omaa aatetta ja tavoitteita.

Mitenkähän ”vihreä politiikka” näkyy muissa Hämeen alueen kunnnissa?

4 kommenttia artikkeliin “MITÄ ON JÄLJELLÄ VIHREÄSTÄ AATTEESTA”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys!
    Siitä vihreästä ideologiasta, jota valovuosia sitten jopa kerran äänestin, ei ole kuin kulottunut aavikko jäljellä kautta maan.
    Eduskunnassa äänestävät hallituksen parvekekukkaosastona ydinvoiman ylikapasiteettia, rataliikenteen splittaamista, kun muka niin voi sitten vaikuttaa vihreisiin asioihin.. tietäis vaan, mihin.
    T. Riitta

  2. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Muistan hyvin pienen nuorisojoukon, joka oli saapunut keväällä 1979 Koijärven laskuojalle. Saatuani tiedon asiasta menin poikani Henrikin kanssa paikalle. Poliisit olivat vähän aikaisemmin tulleet selvittämään tilannetta.

    Henrik (7-8 v) liittyi solidaarisuudesta aktivisteihin ja ryhtyi keräämään kiviä ojaan. Ilmoitin hänelle, että joudut putkaan, jollet lopeta hommaa. Poika uskoi ja ryhtyi jututtamaan tuttua konstaapelia.

    Edesmennyt lounaishämäläinen luonnonsuojelija, professori Torild Brander on osoittanut, että Koijärvi ei ollut kovin ihmeellinen lintujärvi. Hän ei pitänyt havainnostaan suurta meteliä.

    Leo Leppänen
    Koijärvellä oli ja on edelleen useita paljon arvokkaampia lintujärviä ja -kosteikkoja. Niitä ei ole suojeltu.

  3. avatar Jur.kand. sanoo:

    Vihreät Brysselin naiset Hassi ja Hautala ovat käyneet Suomen historian kalleimmiksi poliitikoiksi. Hassi valmisteli venäläisille kiinteistönosto-oikeudet Suomesta, unohtaen vastavuoroisuuden periaatteen. Varuskuntien ympäristöt ovat kuulemma menneet venäläisille hyvin kaupaksi, varsinkin viestijoukkojen.Jo heräsi asian vakavuuteen, turvallisuuskysymykseen Stubbkin. Kansa heräsi jo vuosia sitten. Päästökauppa Kioton kokouksessa uhoten tässä Euroopan unionin 5:nneksi laajimmassa maassa ydin-Pietarin kokoisine pikkukansoineen, 5,5 miljoonaa, tehtiin kuristavaksi ja jäteveden puhdistyslaitokset Itämeren suojelemiseksi Lapin Sallan tönön omistavasta mummosta ja papasta alkaen säädettiin 500 000:lle maapläntin omistajalle kalleimman jälkeen. Nyt laitoksen rakentamiseen otettu pankkivelka ahdistaa..Juuri nyt uusi laitos on jäässä ja keväällä on kallis putkimiesvierailu luvassa – kuulemma. Turkeistani en silti luovu, tekopyhät keinoturkisämmät!

  4. avatar Juha Kari sanoo:

    Mukava, että on vielä henkilöitä jotka muistavat tapauksen ja olivat vielä itsetapahtumapaikalla.

    Täytyy poiketa ensi kesänä Koijärvellä katsomassa minkälainen paikka se nykyisin on.

    T. Jha Kari

Jätä kommentti

css.php